Kilpikonnapolku

Kilpikonnapolku on kaupunkiympäristöön rakennettu tapahtumallinen teos, joka sijaitsee Turun keskustassa. Ulkotila on kahden rakennuksen väliin jäänyt joutomaa, mitoiltaan 43 metriä pitkä ja noin 3 metriä leveä, korkeiden seinien reunustama tila. Kilpikonnapolku on tehty mustasta liuskekivestä, kaivauksien yhteydessä löydetyistä suurista kivistä ja vähäisestä kasvustosta. Ympäristöteos toteutettiin yhdessä kahden taloyhtiön asukkaiden kanssa, jolloin heillä oli mahdollisuus vaikuttaa suoraan elinympäristöönsä.
Kilpikonnapolun rakennustyöt aloitettiin tilaamalla 4 300 kiloa Kemiön mustaa liuskekiveä, josta polku on sommiteltu. Seuraavaksi paikalle tilattiin Bobcat kuljettajineen. Kahden taloyhtiön, joiden piha-alueelle polku sijoittuu, asukkaat olivat talkootöissä teoksen kaikissa rakennusvaiheissa. Asuinrakennuksen vierustalta maata jouduttiin kaivamaan noin kahden metrin syvyyteen, talon anturaan, jossa maan pinta oli ollut vuonna 1929! Samalla kaivauksissa löytyivät kaikki Kilpikonnapolun isot kivet, jotka nyt pinnalle siirrettyinä on ryhmitelty polun varrelle muodon ja värin mukaan veistosmaisiksi kokonaisuuksiksi. Asuinrakennuksen seinänvieruksen maa-aines oli märkää, koska sadevesi kerääntyi ajoittain alueelle isoiksi lammikoiksi. Maansiirtotöiden yhteydessä seinä kosteussuojattiin ja koko 43 metriä salaojitettiin. Kasvisto on suunniteltu siten, ettei sitä tarvitse juurikaan hoitaa.
Kiviryhmien joukossa kasvaa sammalta ja jäkälää. Muut kasvit ovat seuraavat: 30 kuunliljaa, 3 pylväskatajaa, 1 tuivio, 2 talviota, 3 villiviiniä ja 10 mahoniaa. Polulla on kaksi sammalein merkittyä leikkausta, joiden avulla kasvisto ja pienemmistä pyöreistä kivistä sommitellut ryhmät siirtyvät polun puolelta toiselle. Tilan horisontaali- ja vertikaalilinjat rytmittyvät siten, että liuskekivet muodostavat vahvan horisontaalitason ja rakennusten seinät ja Pylväskatajat muodostavat vertikaalit linjat. Ratapihankadun puoleisessa päässä kasvava lehtipuu muodostaa valkoisesta sepelistä tehdyn varjon. Läntisen Pitkänkadun puoleisen osan erikoisuutena ovat vaalean okran eli asuinrakennuksen seinän väriset kuivat aallot, jotka muodostuvat rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevan parvekkeen lautalattian väleistä valuvasta sadevedestä. Vesi on yksi japanilaisen puutarhan peruselementeistä, ja sitä voidaan kuvata hiekkaan piirretyillä aaltoviivoilla. Kilpikonnapolku toteutui ja valmistui 2002 Maunun suunnitelman mukaan.