Ovipeili (Doormirror)

Ovipeilin pystytys oli keväällä 2015 (esillä loppusyksyyn 2015). Ruoholahden Villojen aidalla liikutaan herkällä rajapinnalla. Maisemassa on vastakkain ns. puukautinen 1880-luku ja moderni nykyaika. Ajatuksia herättävä rajapinta siis – lähes muuri. Syntyi idea tilapäisestä tilataideteoksesta, joka on yhdeksästä vanhasta patinoituneesta ovesta olemassaolevalle aidalle sommiteltu kokonaisuus.
Ikivanha ovi on yksittäisenä objektinakin kuin ajan taiteilema patinoitunut veistos. Vilkkaasti virtaavan kadun varrella ja ko. raja-aitaan sommiteltuna asetelmana vaikutelma on puhutteleva. Kutsuuko ovi astumaan johonkin sisään vai onko se torjuva? Mihin nyt on matka?
Ovi antaa vaikutelman tilasta ja ihmisistä. Jokaiseen oveen on hiottu/veistetty pintakerroksia poistamalla erilainen ihmishahmo. Hahmoista syntyy tarina. Ovella voidaan erottaa erilaisia tiloja toisistaan. Se muodostaa myös yhteyden näiden kahden kontrastisen uuden ja vanhan tilan välille. Symbolisesti ovi on liittymä henkisen ja fyysisen maailman välillä. Se on etenemisen kannalta kriittinen piste. Rajatila, johon liittyy ajatuksia, muistoja,
mahdollisuutta, toivoa, mutta myös ikävää, lohtua. Ovipeileistä syntyy tilaan uudenlainen vuorovaikututeinen portaali. Se auttaa asettumaan elämän luonnolliseen virtaukseen, jossa asiat, kuvitelmat, haaveet ja todellisuus etenevät omalla painollaan ja omalla ajallaan. TEOS ETSII UUTTA SIJOITUSPAIKKAA!