1/4
2/4
3/4
4/4
Tekijä
Pasi Rauhala
Valmistumisvuosi
2018
Ympäristö
- Rakennukset, sisäpuoli
Toteutustapa
- Valo
- Veistos
- Video
Paikkakunta
Jyväskylä
Teoksen lähtökohtana on ollut kävelyretket rannoilla ja retkiltä löydetyt ajopuut. Puun kaunis vanheneminen ja sen jäljissä näkyvät tarinat tekevät näkyväksi puun ajallisuuden materiaalisena ja elävänä olentona. Esteettisesti lähestytään myös japanilaista wabi-sabi-käsitettä, jossa yhdistyy elinvoimaisuus tai eloisuus ja epätäydellisyyden ja elämän jälkien, kuten arpien kauneus. Teos onkin leikki eloperäisen uudelleen eläväksi tekemisen ja pysähtyneisyyden välillä. Liiketunnistimen kautta katsoja voi omalla olemassaolollaan tehdä teoksesta elävämmän.
Puu entiteettinä mielletään helposti yhteen paikkaan juurtuneena, mutta todellisuudessa sekin on liikkeessä, sekä konkreettisena kappaleena että lisääntymisensä ja kommunikaatioverkostonsa kautta. Puu on vakauden ja suojan symboli, mutta se on myös ajallinen ja muuttuva. Puun ikä voi olla verrannollinen ihmisen ikään ja usein luonnontilassa on myös sitä pidempi, kattaen useamman sukupolven elämänkaaren. Muistot puista vievät usein myös lapsuuden kotipihoihin tai merkityksellisiin paikkoihin luonnossa, mikä sopii teoksen sijoituskontekstiin hyvin. Käsitteellisempiä ulottuvuuksia teoksessa syntyy kolmiulotteisen tulostamisen suomista mahdollisuuksista jäljentää ja muokata luonnon muotokieltä – ja samalla tehdä siitä valoa johtavaa ainesta. Olemme käyttäneet löydettyjä puukappeleita sellaisenaan, sekä yhdistäneet niihin läpinäkyvästä 3D-tulostusmateriaalista tehtyjä elementtejä, jotka toimivat myös valoa taittavina pintoina, toisin sanoen valoveistoksena. Yhdessä elementit muodostavat vähäeleisen kokonaisuuden, joka näyttää kiehtovalta kauempaa, mutta palkitsee katsojan lähemmästä tarkastelusta. Valo- ja projisointisuunnittelu on tyyliltään hienovaraista ja hitaasti muuttuvaa.
Teos on toteutettu yhdessä Teemu Lehmusruusun kanssa.
Teos kartalla