Toisin toistaminen

Taidegraafikkona lähestyn taiteen tekemistä jäljen jättämisen näkökulmasta. Kuvia tehdessä ajattelen, että jokin jättää jäljen johonkin, jokin tallentuu, siirtyy tai välittyy. Puupiirroksia työstäessäni kaiverran kuva-aiheen tavallisesti vanerille. Vanerilevystä tulee kaivertamisen myötä painolaatta, matriisi, jonka kautta välitän kuva-aiheen painoprosessissa painopinnalle kuten esimerkiksi paperille. Menetelmä mahdollistaa sarjallisuuden, rajatun edition yhdestä painolaatasta otettuja samanlaisia vedoksia tai vaihtoehtoisesti lähes loputtoman variaatioiden sarjan. Työskentelyssäni on kaiken aikaa läsnä painolaatan(originaalin) ja siitä otetun vedoksen(kopio) välinen suhde.

Verkkosaareen suunnittelemassani teoksessa olen halunnut lähteä liikkeelle tästä työskentelylleni luonteenomaisesta teemasta – toistamisesta ja sarjallisuudesta sekä painolaatan suhteesta siitä otettuun jälkeen. Sen sijaan, että lähestyisin teosideaa taidegrafiikan perinteisestä tulokulmasta, kuten tuomalla esiin matriisiin ja jäljen välisen eron, olen teoksessa halunnut häivyttää tätä asetelmaa.

Suunnittelemassani kolmiosaisessa teoksessa olen halunnut luoda kuva-aiheen toistolla variaatioiden sarjan, painokuvamaisen jatkumon kuvapaneeleja, jotka yhdessä muodostavat suuren kuvapinnan. Yksittäisessä teoksessa käytetyt kuvapaneelit ovat joko toistensa kopioita tai variaatioita toisistaan. Huolimatta siitä, että ne ovat jäljennöksiä toisistaan, ne ovat samalla erikseen käsin maalattuja, ja näin ollen nähtävissä saman kuva-aiheen yksilöllisinä toteutuksina. Kolmiosainen teos rakentuu vanerimoduuleista, jotka reliefimäisen pintarakenteen myötä rinnastuvat ajattelussani puisiin kohopainolaattoihin. Teoksessa painolaatta (originaali) ja siitä otettu jälki (kopio) sulautuvat ainakin ajatuksen tasolla yhdeksi. Teos syntyy toistamisesta, mutta siinä käytetty ”painolaatta” on vain kuvan osa. Teoksen muodostaa ”painolaattojen” editio.

Teoksen nimi, Toisin toistaminen, on mahdollista nähdä työssä myös toisella tavalla. Teoskokonaisuuden lähtökohta on minimalistinen. Jokaisen kokonaisuuteen kuuluvan teoksen väripaletti on rajattu. Kuvapaneelit koostuvat keskenään samanlaisista vanerielementeistä. Vähät elementit mahdollistavat kuitenkin määrättömän määrän vaihtoehtoja eri variaatioihin. Tietyillä väreillä maalattuja rimoja voi rytmittää vierekkäin monin eri tavoin, kuin myös viivamaisilla värikentillä työstettyjä vaneripohjiakin. Vähät elementit avaavat mahdollisuudet toisin toistamiselle aivan eri tavoin kuin vaihtoehtojen runsaus.