Tuulenvire aamukasteessa- Katriinan sairaala

Johanna Rytkölä

Vantaa

Valmistumisvuosi

2018

Ympäristö
  • Rakennukset, sisäpuoli
Toteutustapa
  • Pinta
  • Veistos
Paikkakunta

Vantaa

Tuulenvire aamukasteessa
on yksi kolmesta fragmentaarisesta reliefiteoksesta,jotka Vantaan Taidemuseo Artsi tilasi peruskorjattavaan
Katriinan sairaalan B-osaan. Teokset ovat valmistuneet vuonna 2018.
Teoksen materiaali on keramiikka ja kierrätyslasi
Tuulenvire aamukasteessa
sijoittuu 3. kerroksen (osasto 7) oleskelu-ruokailuaulan seinälle B322 sisääntulo-ovea vastapäiseen seinään, jakelukeittiön ja ikkunan väliin.
Teos koostuu yhdestä isosta kappaleesta ja pyöreistä fragmenteista, joita teoksessa on 11 kpl.
Kaikki kappaleet ovat uniikkeja.
Teoksen koko: 201cm x 145cm x 9 cm
Teosten aihe kumpuaa Katrinebergin ja Seutulan alueen rikkaasta historiasta lasitehtaineen, alueen kauniista luonnosta, arvokkaasta kulttuuri- ja kartanomiljöistä sekä Vantaanjoen läheisyydestä.
Materiaalit on valittu alueen vivahteikkaaseen historiaan ja upeaan ympäristöön pohjautuen. Kierrätyslasin valinta teosten yksityiskohtiin liittyy paikalla ennen sijainneeseen Königstedin lasitehtaaseen.
Toisaalta lasi myös muodostaa ylellistä pintaa; yhdessä kullan sekä platinan ohella se luo mielikuvia myös vanhanajan hienostuneesta kartanoelämästä. Tarkoitukseni on tuoda tätä menneen ajan luksusta nykyaikaisella tavalla tämän päivän sairaalaympäristöön.
Lasia on keraamisessa poltossa valutettu ja näillä valumilla olen pyrkinyt ilmentämään myös veden olemusta ja Vantaanjoen läheisyyttä. Menneinä aikoina vesitiet olivat tärkeitä kulkuväyliä ja siksi ihmisiä asettui asumaan myös Vantaanjoen rannoille. Vantaanjoki oli vesitie Hämeeseen, uittoväylä ja talvitiekin.
Katrinebergin kartanon puutarha oli jo menneinä aikoina kukoistava ja tammien kehystämä. Teoksessani on viittauksia puutarhan ihmeisiin eri vuoden aikoina: talvella ja kesällä.
Sairaalan B-osa on valmistunut 1957 Katrinebergin kartanon välittömään läheisyyteen ja sen on suunnitellut arkkitehti Elsi Laisaari alun perin vanhainkodiksi. 1950-luvulla suomalainen keramiikkataide eli kultakauttaan ja suomalaiset taidekeraamikot voittivat maailmalla runsaasti palkintoja. Kädentaidot olivat arvossaan. Monet käyttivät samottipitoisia hieman karkeita maanläheisiä massoja ja polttivat teokset korkeassa lämpötilassa kestämään kulutusta. Tähän aikaan myös siniset lasitukset olivat suosiossa.
Teokset ovat taktiilisia ja niitä voi vapaasti kosketella.

Teos kartalla