Päin seiniä

Kylmäkosken vankila, Tarja Pitkänen-Walterin teos ”Päin seiniä” ala-aulassa, portaiden seinustoilla ja ylä-aulassa
tilaaja Valtion taideteostoimikunta
valmistumisvuosi 2013
Teoksen materiaalit ja tekninen toteutus
Teos koostuu seinäpinnoille asennetusta ja osin suoraan seinään toteutetuista maalauksista.
Suurin yksittäinen teos-osa, mitoiltaan noin 350 x 120cm on valmistettu työhuoneellani Helsingissä ja kuljetettu Kylmäkoskelle. Se on sijoitettu pää-ovesta sisään tultaessa oikealle, ala-aulasta kerrosten välistä ylös kattoon ulottuvalle seinälle.
Seinälle asennetun osan materiaalit ovat paksuhko muovimaalin (Findisp A1100) ja akryylimaalin sekoitus, polykarbonaatti levyllä, osin airbrush-tekniikalla toteutettuna. Kiinnitetty seinään pienillä nauloilla ja ruuveilla ja siistitty osin reunoista pitävällä tarraliimalla (Findisp A70 ja 6000). Teoksen ylä-osassa on maaliin liimatut (A1100) ja teoksen väreihin integroidut, vähän käytetyt miesten lenkkikengät (koko 45).
Suoraan pestyyn ja kuivatettuun seinään toteutetut maalausosuudet ovat maalatut ajettavalta nosturilavalta käsin 17.- 20.6. 2013 Liquitex Professional spray-maaleilla sabluunoita ja teippejä käyttäen.
Suurin, työhuoneella valmistettu teos-osuus on pesty noin kaksi kuukautta valmistumisen jälkeen ja suojattu sitten lakalla Winsor & Newton Artists´Satin Varnish for oil, alkyd and acrylic colour (Removeable). Myös seinään suoraan maalatut alueet ovat suojatut em. lakalla.
Teoksen taustaa
Teoksen muotokieleen on vaikuttanut aulan sisääntulo-seinä, joka koostuu lähes kokonaan suorakaiteen muotoisista ikkunoista. Teoksen väriraidat seuraavat ikkunoiden ruudukon rytmiä, ikäänkuin värittäen ruudukon heittovarjoja seinällä.
Ruudukko saattaa muistuttaa kaltereita. Nämä ”kalterit” ovat kuitenkin ilmavat, katkeilevat, ja väreissään pikemminkin avaavat kuin sulkevat.
Teoksessa ei traditionaalisen esittävän maalauksen tapaan rakenneta illuusiota, vaan maali esittää maalia, lenkkitossut lenkkitossuja. Katsoja voi kuvitella jonkun liukastelleen ja vaellelleen tossuilla ylös seinää pitkin, jättäen samalla spektrin väreissä vaihtuvan maalilammikon jälkeensä. Värialueet saattavat assosioitua taakse jätettyihin elämän eri vaiheisiin.
Teoksen alkumuoto on esitetty Nykytaidemuseo Kiasman (Studio K) näyttelyssäni v. 2003.
Silloin pienen pojan kengät etenivät läpinäkyvällä ”uimahyppylaudalla” kuuden metrin korkeudessa jättäen jälkeensä värilammikon. Kengät olivat edenneet hyppylaudan päähän. Seuraava askel olisi tyhjyyteen. Oma poikani oli tuolloin 3-vuotias. Äidin huoli lapsestaan projisoitui teokseen.
Kylmäkosken teoksen nimi ”Päin seiniä” viittaa kapinaan tai pieleen menemiseen. Tässä tapauksessa seinä ei ole kuitenkaan muodostunut esteeksi kululle, vaan sitä pitkin on kuin muina miehinä ja ihmeen kannattelemana jatkettu matkaa ylös asti. Este on muuttunut mahdollisuudeksi. Huoli tai uhka on hävinnyt ja tilalle on tullut pikemminkin huumori.
Spraylla maalatut yläkaiteiden seinämien ”läpivärjätyt” läikät vihjaavat paitsi luvattomaan graffitiin, myös punaiseen ja keltaiseen imupaperilla. Ne kääntävät betonin harmaata materiaalisuutta toiseksi.
Sisääntulo aulassa on kohta, josta katsoen vasemmalle portaiden sivuseinämiin maalatut horisontaaliset väriraidat päättyvät muodostaen pystysuoran jatkumon oven viereisestä etummaisesta seinämästä portaiden takana olevaan seinään. Pystysuora haastaa kolmiulotteisen tilan logiikkaa.
Seinälle kävely; lujan betonin-harmauden läpivärjäytyminen; eritasossa olevien seinämien väriraitajatkumot, ottavat kukin omalta osaltaan kantaa tilan olemukseen.
Konkreettisen tilan(teen) määräävässä todellisuudessa on avautumia, mahdollisuuksia hahmottaa ja toimia toisin, vaikka sitten päin seiniä.