Yhteen liimattu

Kun aloin työstää teosta, sodan todellisuus Euroopassa pysäytti minut pohtimaan sen julmuutta ja sodan ylisukupolvillisia vaikutuksia. Heijastin ajatukseni omaan kansalliseen traumaamme, ja siihen, miten sota on vaikuttanut sukupolven yli omaan ikäluokkaani.

Teos Yhteen liimattu on sorvattu eri puulaaduista, jotka olen saanut ystäviltäni, lapsuuden pihapuista sekä puuteoksien ylijäämäpuusta. Puumateriaalilla on tarinansa: mistä se on kotoisin, miksi se on kaadettu ja kuka sen on antanut käyttööni. Teoksessa on käytetty ainakin Virpin koivukujan koivua Ilmajoelta, Liisan ja Timpan kototuomea- ja pihlajaa Seinäjoelta, Macken myrskyn kaatamaa tammea Vaasasta, äidin omenapuuta Kauhavalta, Pauliinan isovanhempien vanhaa katajaa Seinäjoelta sekä Suokun liiterissä säilyttämää pesimäpuuta. Lisäksi teoksessa on omassa pihapiirissämme kasvattamaani lahovikaista koivua sekä haapaa ja leppää. Teoksessa näkyy elämän kirjo, kun perheiden historia yhdistyy muistojen helminauhaksi.

Puu muistaa, missä se on kasvanut, ja niin muistan minäkin. Muistan kotipihan jokaisen puun ja syreenimajan. Monet tarjoavat kaadettavaa pihapuutaan veistomateriaaliksi saatesanoilla ”tekisit tästä jotain”. Tämän perusteella oletan useimmilla olevan oma suosikkipuu.